Ensimmäinen, eli vähiten tärkein, on Jumalan Sana julistus. 

Toiseksi vähiten tärkeää on Raamatunopetus.

Kolmanneksi vähiten tärkeää on Evankeliumin levitys.

Neljänneksi vähiten tärkeää on heidän mielestään Rukouselämän vahvistaminen.

Luin jutun  eräästä hengellisestä lehdestä mitkä ovat Hengellisten työntekijöiden ja nykyuskovien mielestä vähiten tärkeitä asioita hengellisessä elämässä.

Jotenkin tuntuu, että nämä ovat Paholaisen kirjoittamasta Raamatunlukuoppaasta.

Laitan tähän muutaman kohdan Raamatusta = Jumalan Sanasta, niin näette kuinka pahasti pieleen, on nykyinen kristikunta menossa.

1. Otan ensin kaikkein turhimpana pidetyn = Jumalan Sanan julistus.

Ps. 105:1. Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, tehkää hänen tekonsa tunnetuiksi kansojen keskuudessa!

2. Laulakaa hänelle, laulakaa hänelle ylistystä, kertokaa kaikista hänen ihmeistään!

3. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne! Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

4. Etsikää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.

5. Muistakaa hänen ihmeitään, jotka hän on tehnyt, hänen tunnustekojaan ja hänen suunsa tuomioita,

Ps. 119:105. Sinun sanasi on jalkojeni lamppu, ja valo minun polullani.

Matt. 24:35. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

 

2. Sitten toiseksi turhimpana pidetyn = Raamatun opetus.

Kuinka me voimme laittaa toivomme Hänen Sanaansa, joka löytyy Raamatusta, ellei sitä meille opeteta.

Ps.56:11. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.      

Ps. 130:5. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja hänen sanaansa minä panen toivoni.

 

3. Sitten otan kolmanneksi turhimpana pidetyn, eli evankeliumin levittämisen.

Katsokaa mitä Jeesus itse sanoo, joten eikä ole ihme kuinka uskovana itseään pitävät uskaltavat nousta suoraan Jeesusta vastaa.

Jeesuksen Sanan pitäminen turhana, on suoraan paholaisesta.

Mark. 16:15. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille.            

 

4. Entä neljänneksi uskovien mielestä turhin, Rukouselämän vahvistaminen?

Jaak. 5:13-1813. Jos joku teistä kärsii vaivaa, rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta.

14. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

15. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi.

16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.

17. Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

18. Kun hän rukoili uudelleen, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä.

 

Kuten jo tästä yhdestä kohdasta näkyy ei rukous ole mikään muodollisuus, vaan Jumalan puoleen kääntymistä, ja turvautumista Häneen.

Rukouselämää ei koskaan vahvista liikaa.

Kaikenlaisia mielipiteitä sitä liikkuukin joissain piireissä hengellisten työntekijöiden ja ”uskovien” piirissä.

Kyllä taitaa olla syvä luopumus ja eksytys lähellä tulossa?

Pysytään kaidalla tiellä, sillä vain se vie Taivaaseen.

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.