Niin moni viettää vain pelkästään Joulua, johon kuuluu vain lahjat, jouluruuat ja sukulaisten muistaminen, usein perheittäin.
Eihän noissakaan sinänsä mitään pahaa ole, varsinkaan sukulaisten muistamisessa.
Kuitenkaan ne eivät saa nousta päätarkoitukseksi, ja todellinen suuri juhlan aihe unohtuu.
Muistan lapsuuteni ajan jouluviettoa, mihin kuului paljon enemmän todellisen juhlan tuntua.
Aikuiset, jotka vähänkin pääsivät, kävivät Joulukirkossa, joka alkoi aina klo 6.00 aamulla, se oli perinne, jota noudattivat hekin, jotka eivät muutoin kirkossa käyneet.
Joissain kodeissakin luettiin Jouluevankeliumi, ja luettiin ruokarukous, vaikka muulloin ei olisi rukoiltu.
Jouluyötä kutsuttiin usein Pyhäksi Yöksi.
Joulusaunassa käynnin tarkoituksen sanottiin olevan, että niin suureen juhlaan piti ihmisen olla puhdas myös ulkoisesti.
Joulusaunassa ei saanut puhua, koska se oli kuulemma Pyhä Puhdistautuminen.
Kaikessa oli hartauden tuntua ruokailua myöten.
Ravintolat oli suljettu, ja kaikki maalliset ilonpitopaikat.
Tällaista oli Pohjois- Karjalan maaseudun joulunvietto.
Laitankin lopuksi todellisen Joulunvieton syyn.
Jes. 9:5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Tällaisia ajatteli ja muisteli eräs entisen Joulunlapsen, mutta nykyisen Kuninkaiden kuninkaan, ja Herrain Herran seuraaja.