Olen itse ollut jo kuusivuotiaasta, kun opin lukemaan oikea ”kirjatoukka”.

Luin heti äitini hoidossa olleiden kahden vanhemman serkun kaikki koulukirjat läpi, ja koska toinen oli kova lukemaan hän lainasi Lieksan kirjastosta paljon, niin luin aina kaikki nekin läpi.

Kouluiässä lainasin ja luin koulun kirjastosta myös kaikki kirjat, joita oli useita satoja, ja isompana olin ahkera Lieksan kirjaston asiakas.

En välittänyt niinkään seikkailukirjoista, vaan lainasin lähinnä tietokirjoja, jopa monia tietosanakirjojakin luin paljon.

Kaikkea muuta sain kotona lukea, mutta en Raamattua, sen lukeminen oli ankarasti kielletty.

Sen uskottiin sekoittavan lapsen järjen, siksi kiellettiin.

Kyllä minä silti sitäkin salaa luin.

 

Toiset kirjat olivat kiinnostavampia kuin toiset, mutta sitten aikuisempana löysin oikein huippukiinnostavan kirjan.

Suosittelen hyvä lukijani sinuakin kaivamaan sen esiin, jos olet sen johonkin unohtanut.

Ai niin unohdin sanoa minkä, tarkoitan tietenkin Raamatun!

 

Kun aloin lueskella Raamattua tuossa alkutalvesta 1979, niin kyllä minä poika hämmästyin toden teolla.

Raamattuhan oli niin monipuolinen ja jokaiseen elämänalaan ymmärrystä antava, etten ollut osannut arvatakaan, suhteellisen vähäisen lapsena lukemisen perusteella.

Vaikka Raamatun lukemisen aloittamisesta on kulunut jo 43 vuotta, niin aina vain löytyy uutta ja yllättävää, ja mielenkiinto sen kun kasvaa.

Siellä on ohjetta ihmissuhteisiin, omaan jaksamiseen, henkiseen ja ruumilliseen hyvinvointiin, suruun, ruokaan, luontoon ja vaikka sun mihin.

Kaikista tärkein mitä olen löytänyt, on tieto siitä, että kuoleman jälkeen on kaikilla = jokaisella meistä vain kaksi paikkaa, joihin joudumme.

Ja ajatteles vielä, että voit siihen ihan itse vaikuttaa, eikö olekin mahtavaa, voit valita ja se on vielä merkittävämpi valinta kuin ostokset kaupassa.

 

Jos mietit mistä sitä tietää mikä kohta on tärkeä lukea ja mikä jättää lukematta, niin annan pikku vihjeen.

Aloita Uuden Testamentin alusta, joka alkaa Matteuksen muistiin kirjoittamalla Jeesuksen evankeliumilla (=Ilosanomalla), ja lue Uusi Testamentti loppuun aluksi.

Jos myöhemmin tuntuu, ettet muista siitä tarpeeksi niin lukase toisen kerran, eikä se pahaa tee vaikka sitten luet Vanhankin Testamentinkin.

Siitä se alkaa, ja takaan, että et ole ikinä lukenut sen mielenkiintoisempaa kirjaa.

 

 

Tällaisia näin lauantaina miettii eräs Raamatun ”lukutoukka”.